Koirahistoriani ja miksi Pihakoira?

Olin 8-vuotias kohdatessani ensimmäisen kerran tuttavaperheen narttubokseri Tsaran. Se oli rakkautta
ensi silmäyksellä! Niin kuin monet lapset ryhdyin pyytämään koiraa. Jossain vaiheessa isäni lupasikin, että
jos onnistun säästämään puolet koiranhinnasta, hän maksaa toisen puolen. Onnistuin säästötoimissa ja
ollessani 12- vuotias meille tuli bokseriuros Eckbran Miraclemonzer eli Lemppu. Siihen aikaan Helsingin
Huopalahdessa ei ollut vielä taloja ja bokseriyhdistyksen tottelevaisuuskoulutusta pidettiin Tilkan kentällä,
siellä kävimme Lempunkin kanssa. Monet onnelliset ja vilkkaat yhteiset hetket vietettyämme Lemppu
poistui 10 vuoden iässä. Koiran menetys oli niin suuri, että siitä seurasi 4 vuotta koiratonta aikaa. Seuraava
urosbokseri Cocoon’s First Choice eli Slunke tuli perheeseemme vuonna 1989. Tämä Suomen ja
kansainvälinen muotovalio oli huippu myös luonteeltaan. Harrastimme tottista, viestiä ja kävimme
bokserileireillä. Slunkestakin jouduimme luopumaan ihan liian varhain. Se oli vain 7- vuotias, tosin yli 200
jälkeläisen isä, poistuessaan tästä maailmasta. Slunken vielä sairastaessa ja eläessä viimeisiä aikojaan
varasimme bokseriuros Cocoon’s Wise Guyn eli Vinskin, joka tuli meille elokuussa 1996. Harrastimme
Vinskin kanssa tottista ja jäljestystä. Bokseriharrastus oli yhteinen äitini kanssa. Äitini nukkui pois 24.8.2006
ja Vinski siirtyi koirien taivaaseen 28.8.2006. Bokseritieni oli kuljettu loppuun.

Olin käynyt vuonna 2005 Yacatis- kennelissä tutustumassa tanskalais-ruotsalaisiin pihakoiriin ja ihastuin
varsinkin Minttuun (Yacatis Citronellaan). Toivoimme Mintulta punaruskea- valkoista urospentua.
Toisin kuitenkin kävi, 27.4.2007 syntyneessä Mintun toisessa pentueessa oli vain yksi punaruskea-
valkoinen pentu, narttu Yacatis Metsänhaltija eli Kesse. Jo ensimmäisen vuoden aikana tajusin miten
loistavasta rodusta on kysymys ja Kesse osoittautui kaikin puolin upeaksi koiraksi, terve, hyväluonteinen,
ulkomuodoltaan erinomainen. Vielä siinä vaiheessa olin sitä mieltä, että en ryhdy kasvattamaan koiria. Aika
pian aloin haaveilla toisesta pihiksesta; Kessen pennusta. Sovimme Mia Satamon kanssa, että hän hankkii
uroksen, astutamme yhdessä ja Kesse menee mammalomalle Satamoille. Yacatis U- pentue isänä Aagerups
Dunder syntyi 4.1.2009. Yacatis Ubalda Djinn eli Noppe tuli kotiin yhdessä Kessen kanssa.

Pian totesin, että minulla on yhden erinomaisen rotunsa edustajan lisäksi toinen yhtä edustava koira. Rotu
on terve, kompakti ja moneen käyttöön sopiva. Näin kypsyi ajatus kasvattamisesta, kävin paitsi kennelliiton
kasvattajan peruskurssin myös monia muita kursseja ja luentoja. Vuoden verran pohdin Kessen sulhasta
ja vertailin eri uroksia. Terveys ennen kaikkea eli lonkat, polvet kunnossa, hyvä luonne ja vasta viimeisenä
komea ulkomuoto. Näin päädyin Ruotsista tuotuun(laajentaa geenipohjaa) Leonberget’z Pyramid Lakeen
eli Leeviin, jota olemme tavanneet nyt useaan kertaan jo ennen astutusta. Uskon, että yhdistelmästä tulee
mielenkiintoinen ja hyvä lisä pihakoiragenreen. Yhdistelmän sukusiitosprosentti on 0,78.

Olen toiminut nyt kaksi vuotta pihakoirayhdistyksen hallituksessa varajäsenenä. Vuoden 2012 alusta
keskityn toimimaan pihakoirayhdistyksen agilitytoimikunnassa, omaan agilityharrastukseeni ja alkavaan
kasvatustoimintaani, jossa apunani ovat aviomieheni ja poikamme vaimonsa kanssa.

Sivut

Hallinta

Linkit